Palovaroittimen kunnosta ja huollosta vastaavat huoneiston asukkaat. Palovaroittimen toimintakunto on varmistettava säännöllisellä testauksella.
Jatkossa asunnon jokaisen kerroksen alkavaa 60 neliömetriä kohden tulee olla vähintään yksi palovaroitin ja uudisasunnot ja päivähoitolaitokset tulee varustaa sähköverkkoon kytketyllä palovaroittimella.
1.1.2010 jälkeen myytävien palovaroittimien tulee täyttää SFS-EN 14604 -palovaroitinstandardin vaatimukset. Tuotteiden tulee olla CE -merkittyjä palovaroitinstandardissa mainituin tiedoin. Näitä tietoja ovat mm. valmistuspäivämäärä tai eränumero ja valmistajan suosittelema palovaroittimen uusimisajankohta.
Kynttilöiden ja ulkotulien polttaminen vaatii huolellisuutta. Joulun tienoilla tulipaloja syttyy tilastojen mukaan enemmän kuin muina aikoina. Monen kodin joulun odotukseen kuuluvat kynttilät ovat usean tulipalon syynä. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö muistuttaa, kuinka yksinkertaisilla varotoimenpiteillä voidaan ehkäistä tulipalo.
Kynttilää sytytettäessä kannattaa varmistaa ettei lähellä ole palavia materiaaleja ja että alusta on turvallinen. Esimerkiksi muovinen pöytä voi sulaa kuumuudessa. Kynttilää ei saisi jättää yksin huoneeseen eikä myöskään lasten ja lemmikkieläinten kanssa. Jos kynttilöitä on useita, ne pitäisi asettaa riittävän kauaksi toisistaan, koska tulikuuma neste saattaa leimahtaa liekkeihin. Myös kynttilänjalkaan kannattaa kiinnittää huomiota. Turvallinen jalka on tukeva, suora ja tehty palamattomasta materiaalista.
Koristemansetit ovat tulenarkoja ja ne pitäisi poistaa ennen kynttilän sytyttämistä. Kynttilälyhtyjä käytettäessä suositellaan ylhäältä avoimia malleja. Umpinaissessa ja ahtaassa lyhdyssä steariini saattaa höyrystyä ja leimahtaa. Ohuet lasi- ja posliinilyhdyt saattavat rikkoontua ja räiskiä palavaa nestettä ympäriinsä. Turvallisimmin kynttilä sammutetaan tukahduttamalla, ei puhaltamalla tai vedellä.
SPEK muistuttaa, että palovaroitin on ainoa turvallisuusväline, joka vartioi myös yöllä. Palovaroitin on oltava asennettuna joka asunnossa viimeistään 01.09.2000.
Ulkotili tulee sijoittaa pihamaalle sellaiselle paikalle, minkä lähettyvillä ei ole palavia pintoja. Turvallisia alusmateriaaleja ovat mm. hiekka, keramiikka, betoni ja kivi. Puuportaille tai parveekkeelle ulkotulta ei saa jättää.
Halkaisijaltaan kymmenen senttiä olevan ulkotulen turvallinen etäisyys palavasta materiaalista on noin 25 senttiä. Kahdenkymmenen sentin halkaisija vaatii 75 sentin turvaetäisyyden.
Soihdut ja jätkänkynttilät tulee sijoitaa vähintään kymmenen metrin päähän rakennuksista. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että niin kauan kuin ulkotulet palavat normaalisti, reunan lämpötila pysyy alle sadan asteen. Suhteessa halkaisijaan liian paksu sydän voi kuitenkin aiheuttaa nestemäiseksi muuttuneen kynttilämassan palon.
Palon syttyessä kynttilän reunojen ja pohjan lämpötila nousee 300-400 asteeseen. Säteilylämpö voi sytyttää helposti palavat materiaalit.
Vaaratilanteita syntyy myös, kun tuleen heitetään lunta tai tuleen kerääntyy vettä, joka alkaa räiskähdellä. Folioon valettuja ulkotulia poltettaessa on muistettava, että ne kevenevät palaessaan ja voivat tuulen mukana lentää sytyttäen tulipalon.
Lähde: Keskisuomalainen 3.12.1999 Niina Leppäaho, STT